Syksy on alkanut. Minun syksyni on jo vuosia tunnistanut alkaneeksi, kun tiivissä tahdissa alkaa tapahtua: piirihallituksen syysseminaari, kummipojan synttärit, töissä ihmiset palaavat lomiltaan, syksyn tenttiviikko ja niin edelleen. Yksinkertaisesti vain kauhea hässäkkä, kun kaikki asiat, jotka syksyn aikana aikoo saada aikaan, täytyy saada alulle. Kalenteri täyttyy, todo-lista on pitkä kuin nälkävuosi ja tuntuu, että kun kaksi asiaa saa hoidettua, kolme uutta tulee tilalle. Kalenterin, saapuneiden viestien ja puheluiden hallinta on melkoisen haastavaa.

Tänä syksynä olen harjoitellut priorisointia. Juuri silloin, kun paine asioiden hoitamisen suhteen kasvaa ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, en normaaliin tapaa alakaan vain toimimaan entistä kiivaammalla tahdilla ja pidemmällä päivällä, vaan rauhoitun. Istun alas, laitan vaikka silmät kiinni ja mietin, että mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Kun oikeasti tärkeät asiat ovat mielessä, mietin niiden keskinäisen tärkeysjärjestyksen. A vot! Homma on yhtäkkiä selkeämpää! Miksi ihmeessä aikuisikää pitää kulua kymmenen vuotta ennen kuin hiffasin tämän yksinkertaisen asian?!

Toinen harjoitteeni on koskenut tarpeeksi hyvin tekemistä. Tapanani on jäädä hinkkaamaan asioita aika pitkään. Tavoitteena on täydellinen lopputulos, jolloin sata asiaa jää vastaavasti huonolle hoidolle. Paine kasvaa ja rima nousee entisestään, kun asioita ei saa valmiiksi. Kaaos on valmis. Jo haalariharjoittelussa raksalla Hitsari-Arska opetti, että työhön pitää aina orientoitua ennen tehtävän aloittamista noin tupakan polton ajan verran. Arska tuprutteli ja siinä yhdessä mietimme, miten homma kannattaa hoitaa, jotta se tulee tehtyä asiallisesti ja kerralla kuntoon. Olen taas yrittänyt alkaa järjestelmällisesti Arskan tavoille röökaamista lukuun ottamatta.

Kiireessä ja paineessa unohtaa usein toiset ihmiset. Kaikki mitä tekee, vaikuttaa toisiin henkilöihin, heidän todo-listoihinsa, sähköposteihinsa ja kalentereihinsa. Jos heille ei kerro, missä mennään ja milloin olisi odotettavissa valmista, aiheuttaa turhaa epävarmuutta ja -tietoisuutta. Pahinta on, jos omaa epärealistisuuttaan lupailee tuotoksiaan tietyssä aikataulussa, joka ei sitten toteudukaan, mutta tämä jää kertomatta toisille. He odottavat, turhautuvat ja pitävät itsekkäänä ja ylimielisenä. Hyvää arvostelukykyä ei myöskään osoita, että lupaa jotain ja sitten, kun asia on ajankohtainen, häviää maan alle tavoittamattomiin.

Tiedän omasta kokemuksesta, että kun ihan aidosti haluaa saada asioita aikaiseksi, tulee luvattua kaikenlaista ylitiukassa aikataulussa. Pahinta on, kun tämä yhdistyy huonoon priorisointiin ja ylivilaamiseen. Kun tajuaa, etteivät toiveet toteudukaan, on äärettömän korkea kynnys myöntää tätä muille. Varsinkin, kun se tapahtuu toistuvasti. Kokemus on kuitenkin myös osoittanut, että mitä aiemmin ongelmistaan kertoo, sitä enemmän ymmärrystä saa ja asiat saadaan yhdessä järjestettyä. Ja jos taas pitkittyy, niin mutkistuu...

Tänä vuonna aloin suunnitella syksyn alkua jo kesällä. Kävin reseptini useaan kertaan läpi: priorisointi, orientointi ja tarkoituksen mukainen oikea-aikainen viestintä. Tämä on ehkä paras syksyn aloitus ikinä! Viime viikko meni uurastaessa tenttien kanssa ja tulevan viikon panostus on muutaman kurssin aloitusluennoissa. Elämän painopiste on opinnoissa, mutta myös partiolle on aikaa. Teen kerralla yhtä asiaa, mutta yritän pitää ihmiset tietoisina siitä, missä mennään muiden suhteen.

Alkusyksyn ohjelmaan on mahtunut syysseminaarin lisäksi itse tehtyä ruokaa, kummilasten tapaamisia, kirjan lukemista ja oopperailtoja. Kun innostun jostain partioasiasta, meinaan taas hukkua sen pauloihin pyörittelemään ja pallottelemaan. Sitten muistan: priorisointi, orientointi ja tarkoituksen mukainen oikea-aikainen viestintä. 

Paljon on jo muuttunut. Elämään on tullut laatua. Kiireen tuntu on muuttunut erilaiseksi, hallittavammaksi. Elämässä on edelleen haasteita. Ne ovat vain selkeämpiä ja konkreettisempia, saavutettavampia siis. Elämässä on iloa - onnistumisista ja kaikesta siitä kivasta, joka nyt mahtuu elämään ja joka ennen puuttui.